Katajakankaan Beatrice Fi48176/14A

Tarina Katajakankaan kauniista Beatricesta..

Eräänä helteisenä heinäkuun päivänä, tarkemmin 9.7.2014, alkoi Pakkasen tytön Helteen tarina.. ja nimi on enne tai elämän alku oli enne nimelle. Pakkasäiti oli jo pyöräyttänyt kahdeksan pennun katraasta muutaman ja halusi sitten ulos, kenties toimittamaan ”asioitaan”. Noh siinä toimitettuaan ne akuuteimmat, Pakkanen siirtyi PikkuNäläkäsen aidan viereen vähän niinkuin isommalle asialleen niin kuinkas ollakkaan, sieltähän putkahti aurinkoiseen kesäpäivään vähän isompi asia eli ruskea narttupentu. Tässä vaiheessä tilannetta tarkkailleella Katajakankaan Ite Isännällä tuli töppösiin vipinää ottamaan vastaan tämä arvokas lahja; menoa ei haitannut sääolosuhteet eikä kenkien puuttuminen, kuten neljä vuotta aiemmin kun Guni-mummu synnytti juurikin kyseisen tulevan äidin, siis Pakkasen, varsin kylmiin talviolosuhteisiin melkein samaan kohtaan hangelle. Ehkäpä juuri tämän ihmeellisen sattuman takia halusimme jättää itsellemme Helteen, tai Hellepellen tai Heltsun (rakkaalla lapsella on monta nimeä).

Helle sai kasvaa ja kehittyä ”villin ja vapaan” lapsuuden, ja hieman nuoruuttakin, sillä aloitin peruskoulutuksen muuta sisaruskatrasta myöhemmin. Tämä ”myöhäisherännäisyys” värittää Helteen koko tähän astista koiranelämää, kuten tarinan edetessä tulet huomaamaan.

Pian kävi selväksi että tämän tytön kanssa ei kannattanut hötkyillä, ja että aina jotain uutta koulutettaessa tuli tarpeeseen pitää ainakin yön yli mietintätauko, ja nimeenomaan tämän tauon tarvitsi Hellepelle. Seuraavana päivänä melkein näki koiran silmistä että ”tiedetään tiedetään mitä mun pitää tehdä”. Niin tosiaan, melkein meinasi unohtua että Helteen kouluttajaksi, ohjaajaksi ja ”mammaksi” ryhdyin siis minä, allekirjoittanut; koirien kanssa pienen ikäni touhunnut mutten ikinä seisojien enkä varsinkaan kouluttanut sellaista. Eli monta uutta ja ihmeellistä tekijää on tässä tarinassa mutta meidän kahden välillä on jokin erityinen side, on ollut jo ihan alusta asti.

Sitten edettiin maastokoulutuksen ihmeelliseen maailmaan, me molemmat ekakertalaisina. Onneksi saimme Personal Traineriksi Katajakankaan Isännän joka ei todellakaan ollu näiden asioiden äärellä ensimmäistä kertaa. Valmentajani hyvillä neuvoilla uskaltauduin lähtemään kaksin seisojani kanssa reenaamaan.. toisinaan kotia palatessamme olimme yhtä aurinkoa, ja toisinaan taas.. no ei niin yhtä aurinkoa.. Pikkuhiljaa aloimme molemmat kehittymään ja ymmärtämään toisiamme, ja toisinaan oli hyvä hetki pitää tuumaustaukoja, välillä aika pitkiäkin sellaisia, mutta niistä oli iso hyöty koulutuksen suhteen.

Kävimme elokuussa 2015 nuorten luokan vesikokeessa josta saimme 12 pistettä, jonka jälkeen pidimme melko pitkän tauon, ei niinkään koulutuksessa vaan kokeissa. Helteen sisarukset olivat jo aloittaneet kaer-kokeissa käymisen mutta tiesin ohjaajana että meidän ei kannattanut hötkyillä, me ehtisimme myöhemminkin.

Treenasimme satunnaisen epäsäännöllisesti, riippuen ohjaajan ja/tai valmentajan vapaapäivistä. Koin Helteen kanssa hyviä onnistumisia ja kehittymistä, ja mietin että joko nyt olisi meidän vuoro osallistua kaer-kokeeseen Avo-luokassa. Ajattelin että tämän valmiimmaksi en ite tule mutta luotan koiraani. Ja se kannatti.

Haapajärvi 29.10.2016 Avo 1 (Pelto) 82 pistettä
Ylituomari Pekka Kemppainen, hakuaika 85 min

"Helle hakee hyvää avoimen luokan hakua 3 pitkässä erässä, selvittää hajujäljet nopeasti, vauhti ja laajuus riittää myös voittajaluokkaan.

RT 1 ja 2: Paikallistaa hienosti tuulta hyvin käyttäen linnut ja seisoo kiinteästi. Luvasta hyvät etenemiset kohdistuvat suoraan linnulle. Rauhallisesti paikoillaan ammuttaessa ja lintujen siivittäessä. Nouto pudotetulla linnulla. Lintu tippuu ohjaajan kädestä.

Hieno metsästyskaveri
Onnea voittajaluokkaan!”

Voitte kuvitella sitä ylpeyden tunnetta kun tuomari luki Helteen ja minun koepöytäkirjaa, muutaman kerran piti räpytellä ja pyyhkiä silmäkulmia: miun HellePelle, me ekakertalaiset, me teimme sen!

Nyt se työ vasta alkaakin, ja tämän emännän on hommattava kortti ja ase jotta saamme jatkaa koe- ja metsästysuraa. Minusta Tuntuu että Helle on Minun ”Elämäni koira”, tähän ajatukseen varmasti on kaikkien helppo yhtyä jotka ovat Meidät tavanneet.

Ja ollaanhan me käyty kerran näyttelyssäkin:

1.8.2015 Kinnula, tuomari Juha Putkonen
JUN ERI, JUK 2

"Erinomainen koko, oikeat rungon mittasuhteet, kokoon sopiva luusto. Erinomainen pään pituus. Selvä sukupuolileima. Oikeat kallon ja kuonon linjat, oikein kiinnittyneet korvat. Olkavarsien tulisi olla viistommat. Riittävästi kulmautunut takaa. Hyvät käpälät. Rintakehä saa vielä syventyä ja eturinta täyttyä. Hyvä lantio ja hännän asento. Karva vaihtumassa. Saisi liikkua tehokkaammalla askeleella. Erinomainen lihaksikas reisi.”

Helteen plussat:

- Erittäin hyvä nenä
- Täysin hiljainen joka tilanteessa
- Kaikkien Kaveri mutta vain yhden emännän todella uskollinen koira
- Yhteistyökyky vailla vertaa
- Hyvä hakija
- Ns. Tutkakoira
- Tulisielu
- Erittäin rauhallinen kotioloissa, rakastaa autoilua

Helteen miinukset

- Hieman erilainen koulutettava

Ehkäpä kuulette meistä vielä.... :)

Katajakankaalla 22.2.2017
Sussu Seppälä