Fi Kva Katajakankaan Patricia

Pakkastytön tarina

Donna oli Katajakankaan kennelin kantanarttu. On kuultu puhuttavan niin, että mies saa elämässään vain yhden hyvän koiran. Minä olen asian käsittänyt niin, että sain ensimmäisenä hyvän koiran mallin. Tämä malli on pitänyt rimaani aika korkealla puntaroidessani koirien paremmuutta. "Muori" teki minusta kanakoiramiehen. Se pisti minulle yksinkertaisesti pohjat joita koetetaan rikkoa, siinä todennäköisesti onnistumatta.

Tämän edellisen tekstin kirjoitin aidosti siinä uskossa, että minulla oli käsissä se elämäni koira. Mutta maailma kulkee omia tuntemattomia polkujaan ja me siinä sivuvaunussa. Minun maailma ei tiennyt mitä tuleman pitää tuona Maaliskuisena kylmänä pakkasiltana. Gunin synnytys oli käynnissä. Pentuja oli tullut jo muutamia, kun lährin varmisteleen Gunin pissareissua taskulampun valossa ja kuinka sattuikaan kuin yhtenä pöläyksenä Gunin teputtaessa hangessa tupsahti pieni ruskea käärö hangelle päästäen riemun huudon! Voin sanoa että mahan alus oli jalkoja täynnä kun juoksin sukkasillaan hangessa hakemaan tuota kääröä ja voi sitä riemua kun pääsin valoon ja totesin että kyseessä oli kokoruskea niin kaunis pieni narttu! Tästä sukkasillaan hangessa juoksusta voin sanoa alkaneeksi minun ja tuon pienen universumin suurimmilla korvilla varustetun Pakkastytön tarina jolla ei ole vertaa ja joka on vienyt minun sydämmen niinkuin Saksanseisoja voi miehen sydämmen viedä.. Tuo pikku Paksu tuli rinnalleni kulkemaan kuin tilauksesta nämä ehkä elämäni vaikeimmat hetket joita en uskonut kohdalleni sattuvan.. Minulla kävi tuuri. Nyt muori oli saanut jatkajan suuriin saappaisiin, jotka ovat odottaneet jatkajaa jo jonkin aikaa. Ja minä en enää puhu elämäni koirasta vaan elämäni koirista.. Jotka yllättävät minut ainutlaatuisuudellaan niin kuin tuulenpuuska, joka yllättää kulkijansa lakialla niitä hetkiä on vaikea unohtaa.. ne painuvat mieliin jättäen jälkensä sinne..

Hieman taustaa Katajakankaan Patrician alias (Pakkasen, Paksun, Pakkastytön mitä kaikkia nimiä hänelle on matkan varrella tullutkaan) tarinaan. Pakkasen emänä on Katajakankankaan Gunilla, jolle läksin katselemaan urosta jonka kelpuuttaisin Gunin sanoisinko nätisti aika tuliselle luonteelle. Olin saanut seurata läheltä Luschugel Amirin (Pyryn) edesottamuksia ja tämä uros oli tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen niin hienolla luonteellaan kuin metsästysominaisuuksillaan. Ja olihan Pyryllä jo jälkeläisnäyttöjä, joihin olin saanut tutustua jo sen verran, että asiaa ei tarvinnut miettiä sen enempää. Pyry hoiti herrasmiehenä homman kotiin ja sillä tiellä ollaan! Pakkanen on tätä juttua kirjoittaessa 2 vuoden ja 2 kuukauden ikäinen, todella miellyttävä, jalo ja hyväkäytöksinen Saksanseiseisoja neiti jolla on halu olla isäntänsä lähellä!

Pakkasessa pisti heti silmään sen todella erikoinen luonne joka on osoittautunut todella haastavaksikin koulutuksessa. Hän on saanut juuri ne kummatkin hyvät geenit kummaltakin vanhemmaltaan. Gentleman Pyry haluaa hoitaa kaiken todella tyylikkäästi ja on todella arvonsa tunteva Herrasmies joka ei anna varmasti periksi kun on jotain päättänyt. Kun taas Gunilla ei taas ole niin tyylillä väliä vaan menee läpi vaikka aidasta jos riista haisee ja ihmettelee Pyryn veräjästä kulkemista että miten hänkin on jo täällä... kun taas Pakkanen loikkaa aidan yli ja on paikalla ensin. Pakkanen on saanut älyttömän hyvän nenän kuin myös tuulen käytön isältään ja kun siihen yhdistetään äitinsä röyhkeys niin soppa on valmis. Mutta se mistä eri toten olen Pyrylle kiitollinen näitten ominaisuuksien lisäksi on Paksun luonne..Olen sanonut että Paksu koputtaa aina ensin kun tulee huoneeseen ja tämän ymmärtää vain ne jotka ovat saaneet Paksuun tutustua ”Prinsessa omalla maallaan”.

Pakkasen plussat:

- Todella hyvä hakija ja tuulenkäyttäjä
- Erinomainen linnun käsittelijä
- Nenä vailla vertaa
- Hermorakenne järkkymätön
- Hyvä noutaja
- Luonne

Miinukset

- Haasteellinen koulutettava luonteensa vuoksi

Pakkasen näyttelysaavutukset:

- Eri Sa

Otteita Pakkasen koepöytäkirjoista:

Haapajärvi 27.8.2011 Nuo1 (Metsä) 85 pistettä ylituomari JOUKO KALMARI hakuaika 40

"Haku: Kevyesti, reippaasti ja jo hyvin maastonpeittävästi hakeva nuori koira. Haku johtaa kahteen riistatyöhön. Riistatyö: Seisonta, lintu karkottuu, ammutaan, koira hallinnassa. Seisonta, hyvä eteneminen, lintu ylös, ase ei laukea, vahinko! Seisonta, paikallistaminen vähän epätarkka. Koira hallinnassa ammuttaessa. Hyvä nouto".

HAAPAJÄRVI 2.9.2011 AVO 2 (Metsä) 72 pistettä. ylituomari JARMO KATAJAMAA hakuaika 40

"Erittäin lahjakas nuori koira metsälintujahtiin. Tarkastelee hajukentät varovasti ja osaa tarvittaessa oma-aloitteisesti korjata tuulen alle ollessaan väärällä puolella tuulta. Haun laajuus ja itsenäisyys eivät vielä riitä avoimessa luokassa ykköspalkintoon. Riistatyöt teerelle ja jänikselle, joihin molempiin hieman varovaiset riistalle johdattavat etenemiset. Kylmän linnun nouto täysin moitteeton ja innokas. Hieno nuori koira, jonka seurasta saan toivottavasti nauttia myös tulevaisuudessa."

Haapajärvi 6.12.2011 Avo1 (Pelto) 89 pistettä Ylituomari Paavo Kekarainen Hakuaika 85

"Haku: Hyvää riistalle pyrkivää hakua koira hakee pääsääntöisesti yläpäisesti tuulta käyttäen , se hakee 5 erää ja neljässä erässä tekee riistatyöt viimeisessä kaksi. sillä on kolmannessa haku erässä seisonta josta lintu jää suuhun. RT 1: Seisonta hyvä lyhyt nosto lintu ylös pudotetaan koira paikallaan. RT2: Hyvä nosto ammutaan koira paikallaan. Rt3 ja Rt4: Seisonta lyhyt hyvä nosto ammutaan koira paikallaan! Nouto:Rt 1:ssä tehty pudotus hyvä suoritus! Onnea Voi Luokkaan! ".

Haapajärvi 23.8.2013 Voi1(Metsä) 82 Pistettä Ylituomari Jari Karmala Hakuaika 140min

"Esittää viidessä erässä erilaisissa maasto ja tuuliolosuhteissa erinomaista voittajaluokan hakua. Ohjaajan ja koiran yhteistyö oli vaivatonta. Hakukestävyys oli erinomaista koko päivän. Haun rasitteena oli tulokseton tiedotus. Kolmannen erän lopussa 35min saa seisonnan. Luvalla halukas nosto. Teerikukon siivittäessä ja ammuttaessa rauhallisesti paikallaan. Tilanteeseen otettiin lyhyehkö pillitiedotus. Häviää viidennessä erässä. Tiedotus pillillä. Ilmentää selvästi. Vienti Rauhallinen. Luvalla ajaa Jäniksen liikkeelle, ammuttaessa rauhallisesti paikoillaan. Tänään koiran hakuesitys +21 lämpötilassa kolmen hakuerän ollessa vähintään 35min oli ihailtava suoritus. “Pakkanen Puree” ".

Haapajärvi 23.9.2013 Voi1 (Pelto) 91 Pistettä Ylituomari Jarmo Katajamaa Hakuaika 90 min

"Gasellin ja Gepardin risteytys, haku vauhdikasta ja säännöllistä. Ottaa hyvin vähäiset merkit opikseen. Kolme vakuuttavaa hiljaisella vihellys kutsulla otettua tiedotusta jotka johtavat riistatöihin, joissa vaivattomat etenemiset. Pudotetun linnun noudossa ei löydä heti vaan joudutaan ohjaamaan tuulen alle, loppu sujui kuten Metsästyskoiralle kuuluu. Hieno Metsästyskoira”

Pakkasen kanssa vuosi 2011 jää mieleen hyvin metsäisenä vuotena. Vietimme todella paljon aikaa metsässä nautiskellen hienoista hetkistä! Ensimmäinen linnun kanssa kohtaaminen tapahtui metsässä metsäpyyn kanssa, jolle saimme hyvän tilanteen. Paksulla on ollut pennusta lähtien oikea metsäkoiran malli elikkä kun haju tulee nenään se on jarrut kiinni ja sitten selvitetään mistä se käry tuli eikä toisin päin. Ja kun kaikki tiedämme että metsälintujen käsittely ei kaikilta onnistu ja kun itselle juuri se koiran työskentely metsässä on tärkein niin ei tarvitse ihmetellä vaikka tykkäänkin tästä neidistä.

Yhtenä päivänä oli hyvä esimerkki Pakkasen taidoista käsitellä lintuja.. Pakkanen seisoi hanuri pystössä kuusipuskaan. Otin tiedotuksen siitä ja kun mentiin takas niin Kukko lähti juokseen hankee pitkin läppä pohjassa sivu tuuleen. Pakkanen näki tän ja otti välittomästi kaistan 20 metriä tuulen alta ja paineli itsekin mitä kintuista lähti saaden linnun uudestan hallintaan 100 metrin päässä, mutta tilanne kariutui kun kukko paineli naapuriin suojaan parcoursi kuurolta! Mutta tämä tytsy ei vanhoja hajuja seisoksi vaan suoraan lintua ja sitä on ilo katsoa vaikka aiheuttaakin hieman syrämmen tykytyksiä!

Niin kuin aikasemmin mainitsinki olemme olleet metsässä paljon. Pellolla ennen voittajaluokkaan nousua alle kymmenen kertaa. Pellolla Pakkasen haku aukesi vasta viimeisillä reissuilla aivan kuten emälläänkin. Metsässä haku on todella erinomaista tuulen käyttö on ilmiömäistä ja jos ei tiedä tän tytön metkuja niin suu saattaa loksahtaa auki kun seuraa sen juttuja vähän aikaa miten se ottaa maaston haltuun.

Tänä keväänä ovat olleet huippu hankikelit ja olemme saaneet kulkea pitkin nevoja ja kuunnella Mehtikanojen käkätystä..

Pakkanen on kunnostautunut moneen otteeseen apukouluttajana asiakkaitten koiria kouluttaessani. Pakkanen on aina valmiina oli sitten kyseessä nouto reenit tai häiriö koirana oleminen. On vaikea uskoa miten koiralla voi olla niin lehmän hermot nuin nuoreksi koiraksi. Paksun sisarissa ja sisar puolissa on monta todella hyvää ja erikoista persoonaa joita on vaikea unohtaa kun on saanut tavata heidät.. Hepe, Huksu, Papu, Pave ja Kira joitain mainitakseni.

Tähän loppuun vähän tarinaa meidän kahdesta viimeisimmästä reeni reissusta. Eka reissulla meidän teemana oli Pakkasen pakko ohjaus haku työskentelyssä, josta Paksulla oli selvä mielipide tätä ei tarvita ton äijän on varmasti täytynyt ottaa väärästä purkista aamulla ku se tollai rupee mesoon ja huitoon kauniissa kevätaamussa.... no tästä närkästyneenä Pakkanen otti Ritolat ja minä että mihin se nyt lähti mutta Paksun suunnitelma oli selvä, korkeelle paikalle seuraamaan äijän touhuja. Ja se paikka oli Kiikarisaaren rampin luiska. 5 metriä raiteilta! Minusta noin 500 sadan metrin päähän minä ajattelin että siinäpähän istut siellä ja lähdin kotio. Ja kun pääsin perille niin sitten petti hermo kun Pakkasta ei näkynyt. Lähdin mönkijällä hakemaan ja kun pääsin Kiikarisaaren suoralle niin näin että Paksu istuu samassa paikassa missä vajaa puolituntia sitten mutta näin ikäväkseni muutakin kaksi Rusakkoa oli meidän välissä tiellä.. Silloin tuli mieleen vaikka sun mitä. Mutta lähdin ajamaan Pakkasta kohti rusakoitten väli oli jotain 70metriä toisiinsa nähren kumpikin lähti lönköttään Paksua kohti matkaa noin 200 metriä! Paksu istui kuin patsas 10 metriä ennen eka rusakko huomaa koiran ja kaasu pohjaan ja vinkkeli Nivalaa kohti ja Paksun Hanuri ei nouse ja ilme ei värähdä!

Toinen Rusakko tulee perässä ja vähän vauhdikkaammin ja suoraa kohti matkaa oli kaks ja puoli metriä kun tää veijari huomas että siinä on koira ja tiukka vinkkeli Haapajärveä kohti ja samassa malmijuna vetäsee viismetriä koiran takaa Nivalaa kohti minä jotain 70 metrin päässä ja Paksu vain istuu ja katsoo selkänsä taakse ja ihmettelee varmaan kovaa liikennettä. Ajoin viereen pyyhin kylmän hien otsalta ja tuumasin että nyt lähetään minun teräshermoilla varustetun Pakkastytön kanssa kotio meidän yhteisen matkan on tarkoitus jatkua..

Seuraavana päivänä Pakkanen teki useamman riistatyön Rusakolle joista kolmeen oli tiedotus ja haku oli erinomaista ilman minun mesoamistani... olin ylpeä koirastani.

Paksun tulevaisuuden suunnitelmista voin kertoa sen verran että Voivoi luokkaan käydään tutustumassa ensi syksynä ja katsotaan miltä se vaikuttaa. Valmistautuminen on käynnissä. Pakkasen eka oma pentue pitäs tulla loppu syksystä, muitten koirien pentujen hoidosta Paksulla on jo parin vuoden ajalta kokemusta. Ja tiedän että pennut eivät parempaa emää saa kun Paksun pentujen aika koittaa ja minä olen myös aika uteliaana katsomassa onko Paksu kakkonen syntynyt ;). Paljon olemme yhdessä kulkeneet ja kokeneet. Ja monet ikimuistoiset reissut tehty ja ovat varmasti vielä edessä.. Kiitos Pakkastyttö näistä parista kovin erilaisesta vuodesta jonka olen saanut viettää touhujasi seuraten!

Katajakankaalla 9.5.2012 Kaitsu

Pakkasen alkusyksyn 2013 kuulumiset

Aikaa on on taas vierähtänyt edellisestä Pakkastytön päivityksestä reilu vuosi. Ja nyt on tullut aika taas kirjoitella jotain Minun ja Pakkasen matkasta täällä Katajakankaalla. Viime vuoden metsästelimme aikaslailla koska minulle tuli sellainen tunne että nyt menee minun haaveet kokeita ajatellen Pakkasen kehityksen ohi ja tästä syystä pidimme koe rintamalla välivuoden. Haaveenahan minulla oli että Paksusta tulisi Kva alle kolmevuotiaana mutta minulle Kva:aan arvo on sellainen että koiran pitää olla sen arvoinen jo kun sillä ruvetaan sitä arvoa yrittämään, ja sitä arvoa Paksu ei ollut vielä valmis itselleen ottamaan mielestäni.

Mutta eise niin huono päätös ollut saimme rauhassa metsästellä ja maistella elämää erikanteilta. Karkin menettäminen oli Pakkasellekin niin kuin minullekin kovapala olihan ne parhaat mettä kaverit toisilleen. Mutta minä sanoin Paksulle että tää kaikesta tärkeestä luopuminen taitaa olla vähä niinku meiän juttu eikä me sille maheta mitään.. ja jättihän Karkki meille kummiskin Ainan tänne muistoksi ittestään ja melekosen pakkauksen jättikin Hyvät kaverit heistä on tullut ja ei taida Aina parempaa esikuvaa saara kuin toi Paksu on.

Tänä syksynä Pakkanen on viettänyt aikaa metsässä jonkun kerran mutta pääasiallinen virka Paksulla on ollut tuolla riistanhoito tehtävissä ja asiakkaiden jututtamisessa ja häiriö koirana olemisessa josta se taitaakin oikein nauttia. Startasimme Paksun eka kokeissa VoiVoi luokassa 23.8.13 ja ihan mukavastihan se meni. Mettä ykkönen ihan hyvä avaus neitiltä.. mutta ohessa on koekertomus tuosta kokeesta niin pääsee vähän makustelemaan tunnelmaa jotka olivat aikas hikiset.. Tämän syksyn suunnitelmissa on käydä muutamissa peltokokeissa ja tietysti mettästys reissut niin lappiin riekon pyyntiin ja Pyhännälle Mustanperään. Pakkasella on suuret saappaat nyt kun se vastaa tämän syksyn yksin Jahti koiran roolista kun Guni ja Meteli ovat vauvalomalla. Ja Vikihän ei kerkee kun sen pitää hoitaa muorin virkaa. Pakkasen oma astutus menee varmasti lokakuun kieppeille. Ja meitä onkin aikas suuri joukko odottamassa sitä hetkeä kun Rinsessalle pennut syntyy..;) Perästä kuuluu..

Että semmosta settiä Katajakankaalla Pakkasen matkassa....

Kaitsu&Pakkanen 24.8.13

24.9.2013 Välisyksyn kuulumisia...

Metsäinen on ollut Paksun syksy, olemme olleet mustanlinnun perässä aikas ahkeraan ja väli ajat sorsassa.

Pellolla käynnit ovat jääneet vähiin mutta kyllä me sen verran kerettiin että saimma kenraalit pirettyä ennen peltokoetta. Kyllähän Pakkasen kaa kelpaa mettästellä oli sitten maasto mikä vain. Meno on aikas kevyttä ja kestävää. Viikko mentiin mettässä ja vauhti ei hiljentynyt. Ja voin kertoa että Nautin joka hetkestä kun seurasin tuon tytön menoa miten se ottaa maaston haltuun.

Peltokoe meni kivasti toinen Startti voivoi luokassa ja toinen ykkönen saatiin. Kun tän tytön Lööperin löysää niin kellekkään paikalla olijoille ei käy epäselväksi onko Paksu tosissaan. Pakkasen kanssa odottelemme juoksun alkua niin Neiti pääsee vauvalomalle josta varmasti haaveileekin ainakin ilmeestä päätellen.. Guni on alkamassa synnyttään ja Pakkanen antaa henkistä tukea seuraten Äitinsä puuskutusta..;)

Jäämme Paksun kaa odottaan antaisiko Guni ens yönä meille Karkin takaisin..

Näihin tunnelmiin Katajakankaalta
Kaitsu ja Pakkanen

Joulun alla 2013

Ja antoihan se...

Guni pyöräytti komean Sakin ja Karkin kaksoisolennon ”Hilda Huttusen” josta olemme saaneet iloita koko porukan voimin. Hilda on oikea Syränten murskaaja. ”Paksun SuperBest Renti” Mutta ei Hildasta tässä vaiheessa sen enempää. Perästä kuuluu...

Hiukan on tyhjä olo tätä kirjoittaessa, kun miettii tuota vieressä tuhisevaa Pakkastyttöä. Pakkasesta tuli nyt sitten se Suomen Käyttövalio. Paksulle tuli koe startteja kaikkiaan 8 kappaletta, joista viidessä oli ykköstulosta ja kolme kakkostulosta. Kyllä kait tässä voi hymyillä sillai kevyesti, kun Katajakankaalla juoksee kolme Käyttövaliota, Äiti, Tytär ja Tyttären tytär. Ssk:n vuosikokouksessa taitaa olla niin Vikille kuin Gunille ja Paksullekin jonkin näköstä Ronikkaa annettavana, jota tuumma sitten oikein porukalla pokkaamaan...

Pakkasen kanssa olemme löytäneet yhteisen sävelen, jolla onkin sitten ollut kiva päästellä. Ja tämän sävelen nimi on ”Vaivattomuus”. Pakkasen ohjaamista milloin sitä nyt tarviikin voi verrata siihen että jos tökkäät hammastikun neulatyynyyn ja pidät sitä kaukosäätimenä koiraasi tunne on aikas lailla sama.

Olemme olleet metsässä paljon tänä syksynä ja kävimmepä jopa tunturissakin riekkoja kattelemassa. Pakkasella ei näyttäs olevan merkitystä missä sillä metsästää kaikki hoituu.

Tässä vaiheessa tulee mieleen yksi juttu, joka kuvaa kanssa Pakkasen erikoista luonnetta hyvin.

Olimme kaverini Julvertin kanssa mettä linnun pyynnissä, ilta alako painaa ja päätimme et minä lähen hakeen autua ja Julvert kattoo vielä yhen nevan syrijän ja minä poimin hänet sitten kyytiin. Sanoin Pakkaselle et meehään Jullen kaa ja näytä mitä osaat. Minä pääsin autolle ja lähdin ajeleen kohtaamis paikkaan... No siellähän se parivalijakko istui mättäällä tienposkessa isomusta teeri kukko vieressään suu kuin hangon keksi. Avasin oven ja kysyin et noooh.. Julle heitti vaan et kyyllä se Neiti tietää mitä varten täällä ollaan... Pakkanen on heti kaikkien kaveri ja ei voi ymmärtää jos joku ei haluu olla hänen kaveri. Mutta eihän sitä paljo tartte miettiä kun miettii Pakkasen Äiskää joka on varmasti kaikkien kaveri ja kyllä Pakkasen Arvon tunteva käytös tulee Pyryltä. Ja kyl Siinä niin Pyry kuin Gunikin saa olla ylpee Tyttärestään.

Ssk:n vuosikokouksessa taitaa olla niin Vikille kuin Gunille ja Paksullekin jonkin näköstä Ronikkaa annettavana, jota tuumma sitten oikein porukalla pokkaamaan...

Pakkasen tulevaisuuden suunnitelmista sen verran että voi olla että lähdemme käymään kisaamassa hieman ulkomailla mutta saas nähä...

Nyt jäämme Pakkasen kanssa Oottaan juoksun alkamista.. Että Pakkanen pääsis vihdoin sinne vauva lomalle jota tässä onkin ootettu oikein urakalla.

Että semmosta Settiä Katajakaalla näin Joulun alla..

Kaitsu&Pakkanen 23.12.2013